Mistä johtuu, että ahdistus on pahimmillaan aamuisin? Yleensä aamuisin ensimmäinen reaktio on huomata, että jalat ovat aivan jännittyneet. Samalla on se tuttu ahdistava olo, sekä tuntuva pahoinvointi. Itselläni juurikin pahoinvointi on se pahin fyysinen oire. Miun puolesta esim. kädet saavat täristä ihan rauhassa, mutta pahoinvointi rajoittaa elämää.

Tänäänkin otin lääkkeet aivan normaalisti ja odotin hetken, että ne alkaisivat vaikuttamaan. Sitten koitin kerätä itseni kasaan ja päätin jälleen poistua mukavuusalueelta ja lähdin aamukahville (olen koittanut altistaa itseäni näin, mutta ei se alitajunta tunnu tajuavan ettei mitään pahaa tapahdu). Matkaa on ehkä noin 500 metriä kahvilaan johon menin. Taitettuani matkaa noin puolet, iski pahoinvointi. Yökin muutaman kerran ja oksennus oli tuloillaan. Loput matkasta yökkiessä (koitin tehdä sen mahdollisimman huomaamatta tietysti ja nieleskellessä kävellen hitaammin) olo alkoi rauhoittua.

En tiedä miten elimistö alkaa vähän rauhoittua tuon yökkimisen tai joskus jopa oksentamisen myötä. Miten sympaattinen hermosto menee taas hivenen rauhallisempaan tilaan? En ymmärrä, mutta näin on ollut jo vuosia. Ilmeisesti sitä on alkanut myös pelkäämään sitä oksentamista. Alitajunnassa kummittelee, että mitä tapahtuu jos se oksennus tulee kesken julkisen paikan tai jonkun intiimin hetken aikana. Ikävää on myös jos joku tuttu tulee vastaan kyseisenä hetkenä, ikävä koittaa keksiä hetkessä tekosyytä miksi yökkiminen on käynnissä. "Joo, flunssa on taas, limaa nousee kurkusta". Todella rajoittava ja ikävä oire.